Muu elämä opiskelun tukena

Kuten ehkä viime postauksessa näkyikin, ei aikaa ihan hirveästi palautumiselle näin lapsiperhearjessa ole. Ellei sitä opiskelua ja työssäkäymistä sitten näe palautumisena 😉 Olen tähän koonnut muutamia asioita, millä yritän parantaa omaa jaksamista kiireisessä arjessa.

Riittävä nukkuminen

Itsestäänselvyys, mutta niin vaikea pitää kiinni. Illalla tekisi mieli valvoa, kun vihdoin päivän vapaa-aika koittaa. Pyrin joka yö 8-9h yöuniin. Aina se ei kuitenkaan onnistu, koska nuorempi herääkin 6.15 ja itse tuli mentyä nukkumaan klo 23 siinä uskossa, että herätyskello herättää vasta 7.15.

Riittävällä uni nyt kumminkin on se merkittävin tekijä opiskelussa, joten saatan ottaa yöunia takaisin pienillä päiväunilla jos illalla on tarkoitus mennä lukemaan. Onneksi nuorempikin lapsi on jo pian 2v, joten yöt saa pääsääntöisesti nukkua ihan hyvin.

Terveellinen ravinto

Toinen itsestäänselvyys, mutta itse kiinnitän tähän (terveydenhoitajana) erityisesti huomiota. Kaveri yllytti sakkaroosittomalle ruokavaliolle, joka on osoittautunut jaksamisen kannalta erinomaiseksi valinnaksi. Energiatasot ovat nousseet huomattavasti ja tuntuu, että vähempikin yöuni riittää. Väsymyspöhnä on kokonaan poissa!

Itse syön 4-5 ateriaa päivässä, ruokarytmi muotoutuu aika helposti lapsiperheessä suositusten mukaiseksi. Meillä syödään perusterveellistä ruokaa, mutta nyt olen yrittänyt lisätä kasvisruoan määrää ruokavaliossamme ja kiinnittänyt ruuan laatuun erityistä huomiota. Täysjyväviljoja, kalaa, kasviksia… Ja vaikka viiniä niin rakastankin, on se nyt hetken pannassa, koska se heikentää jo pieninä määrinä unenlaatua.

Omega-kapselit tukevat älyllisiä toimintoja mielikuvitusmaailmassani ja D-vitamiini pitää infektiot loitolla.

Vapaa-aika

No tätä ei ole. Mutta nyt kevään tullen yritän nauttia lasten kanssa runsaasta ulkoilusta ja auringosta. Näen ihmisiä lasten kanssa ja saan sosiaalisia suhteita sitä kautta. Olen jopa uskaltautunut omalle epämukavuusalueelle ja aktiivisesti tutustunut esikoiseni kavereiden vanhempiin, jotka onkin osoittautuneet aika kivoiksi tyypeiksi! Lapset pitää onneksi touhukkaana, eikä lukuhommia tule heidän kanssa mietittyä ollenkaan.

Iltaisin pyrin siihen, että meillä on aikaa istua pariskuntana hetki. Etääntyminen toisesta kuormittavissa elämäntilanteissa on todettu todella huonoksi ratkaisuksi tässä pian 12 yhdessäolovuoden aikana. Parisuhdetta pitää arvostaa ja vaalia, vaikka välillä onkin vähän liiankin rankkaa.

Työskentelen nykyään kahvilassa kerran viikossa. Sekin on tavallaan henkireikä minulle, sillä työkavereiden kanssa on mukava jutella joskus kun ehtii ja työskentely, joka ei vaadi ihan hirveästi ajatustyötä, nollaa aivoja.

Vertaistuki

Yksin puurtaminen ja hajoilu on rankkaa. Itsellä on onnekas asema siinä mielessä, että tutustuin viime keväänä kanssahakijaan, jonka kanssa tänäkin keväänä on istuttu yhdessä kirjastossa. Tai ihan vaan lasillisella juttelemassa ihan muita juttuja. On joku jolta kysyä ja joku jolle sanoa että vituttaa, ja joku joka tajuaa miten siistiä on onnistua jossain.

Positiiviset ajatukset

Tämä on minulle tärkein asia ja liittyy nimenomaan henkiseen paineensietokykyyn ja sterssinhallintaan. Positiivinen ajattelu vähentää stressiä. Yritän olla miettimättä sitä pääsenkö vai en. Olen viritellyt verkkoja veteen sen varalta että lääkiksen ovet aukeaa, mutta toisaalta myös mietin paljon sitä mitä hyvää siitä seuraa, jos en tänä(kään) vuonna pääse sisään.

Minulla on yksi pieni poika, jonka kanssa mielelläni vietän vielä rauhallista kotivuotta kerhoillen, ulkoillen ja kahvitellen muiden kotona olevien vanhempien kanssa. Toisaalta taas esikoinen aloittaa koulutaipaleen ja siinäkin olisi ihana olla satasella mukana. Uskon myös olevani enemmän kuin onnellinen, jos pääsen opiskelemaan ja nautin siitä opiskelijaelämästä ihan täysillä.

Elämässä harvoin mikään on absoluuttisesti hyvä tai huono asia. Yleensä huonoista asioistakin voi seurata jotain hyvää, vaikka sitten henkisen kehityksen muodossa. Pyrin kiittämään itseäni mielessä ahkeruudesta ja tapahtuneesta kehityksestä. Ajattelen asioista positiivisen kautta, koska epätoivoon olisi helppo vajota.

Muistelen monesti menneitä, liittyi se sitten parisuhteeseen tai opiskeluun. Mietin vaikka, miten paljon me ollaan parina koettu yhdessä ja kasvettu aikuisiksi ja kasvatettu hienoja lapsia. Tai sitä, miten aloitin kemian opiskelut siitä, että totesin, ettei voida vaatia, että nämä kaikki osataan. Ja nyt osaan ne kaikki ja vähän enemmänkin. Se luo hyvää fiilistä ja lisää kiitollisuutta kaikesta, sekä auttaa ehdottomasti jaksamaan.

Pääsykoevalmistautuminen on rankkaa, mutta senkin voi kääntää iloksi. Uskon kaipaavani vielä näitä aikoja, nautin tästä jollain omituisella tasolla aika paljon.

Onko jollain lukijalla lisätä vielä hyviä vinkkejä listaan?

2 kommenttia artikkeliin ”Muu elämä opiskelun tukena

  1. Itsekin huomaan tietyllä tapaa nauttivani pääsykokeisiin lukemisesta, vaikka toki toivon, että ei vuoden päästä tarvitse taas olla lukemassa pääsykokeisiin vaan saisi lukea tentteihin. Tsemppiä ja energiaa viimeisiin viikkoihin! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s