Kuluneen lukuvuoden hässäkät

Nyt kun kokeesta on viikko ja lukemiset auvoisesti unohdettu, voi vähän muistella mitä kulunut vuosi piti sisällään. Se oli meidän perheelle todella rankka ja kiireinen. Olen edelleen hämmästynyt, että sain mitään tehtyä koko vuoden aikana. Mutta ehkä tämä luo uskoa johonkin toiseen, joka tasapainoilee perheen ja opiskeluiden kanssa.

Ensinnäkin täytyy myöntää, että katsoin vastausanalyysin. En yksinkertaisesti jaksanut alkaa lukemaan DIA-kokeisiin, joten ajattelin että en lue, jos pisteet on tarpeeksi hyvät. Ajattelin että 140 on sellainen suoritus, mihin olen ihan tyytyväinen. Vähän laskentatavasta riippuen uskaltaisin arvioida pisteiksi jotain 140 ja 160 välillä, riippuen fysiikan tehtävien arvosteluista. Olen ylittänyt itseni aivan täysin, eikä huolimattomuusvirheitä juurikaan tullut. Tänä vuonna pelasti vahva kemian ja biologian osaaminen, sekä hieman parempi fysiikan osaaminen. Nyt tietenkin pelkään, että olen laskenut pisteet aivan väärin ja ruksinut kokeessa kaikki väärät laatikot 😉

Itse asiaan kuitenkin. Kulunut lukuvuosi on ollut siis äärettömän rankka, sillä siihen on mahtunut vanhan asunnon myyntiä ja remontoitia, esikoisen eskarin aloitusta sekä ne pahimmat, eli kaksi muuttoa. Ja tietenkin tämä kaikki niin, että nuorempi lapsi on ollut jatkuvasti kotihoidossa ja vanhempi 4h esikoulussa automatkan päässä suurimman osan vuodesta, ja läheskään aina sitä autoa ei ole ollut käytössä 😀 Aloitin tammikuussa myös osa-aika työt kahvilassa, koska tuntui etten saa mitään otetta elämässä kun en ”ole missään”. Tammikuusta lähtien olen tehnyt siis töitä kaiken härdellin lisäksi keskimäärin 10h viikossa.

Alkusyksystä aloitin valmistautumisen optimistisesti yliopiston Kemian parusteet kurssilla, mutta  kaikilla luennoilla en ehtinyt vaan käymään. Tentissä ehdin käymään joulukuussa lukematta ja sain 5 arvosanaksi. Syksyä starttailtiin lähinnä pienellä asunnon pintaremontoinnilla, sillä keväällä aloitettu asunnonmyynti ei ollut tuottanut tulosta. Uusi asunto oli jo ostettuna, ja armonaikaa oli helmikuun loppuun asti. Maalasin koko 87 neliöisen asunnon kaikki lattiat uudelleen kahteen kertaan, sekä miljoona väliovea ja karmia. Onneksi remontointi tuotti tulosta ja asunto meni nopeasti kaupaksi. Jalot lukusuunnitelmat vaihtuivat siis ihan muuhun puurtamiseen.

Sitten piti muuttaa välivuokralle ennen uuden kodin valmistumista. Pakattiin kimpsut ja kampsut ja joulukuun lopussa muutimme pieneen kaksioon kahden lapsen kanssa. Se oli etenkin lapsille rankkaa ja parin viikon yöunet menivät kaikilta, kun rakas koti piti hyvästellä. Tammikussa tai helmikuussa taisin lukea vähän bilsaa ja tehdä vähän kemiaa, hyvin vähän. Puhutaan ehkä maksimissaan neljästä tunnista viikossa, tuskin sitäkään. Pari kertaa taisimme käydä yliopiston lapsiparkissa nuoremman kanssa. Haaveilin biolääketieteen opinnoista enkä edes miettinyt uutta lääkishakua. Pyörittelin myös insinööriopintoja mielessä.

Helmikuun viimeinen päivä saimme vihdoinkin avaimet uutuutta hohtavaan kotiimme ja muutimme taas kahdeksan viikkoa edellisestä muutosta. Seuraavat pari viikkoa menikin sitten huonekaluja kasaillessa ja tavaroiden järjestelemisessä. Pahin stressi alkoi hellittämään, sillä kaikki asuntokuviot olivat loppujen lopuksi järjestyneet paremmin kuin hyvin. Sitten lähdettiinkin ansaitulle viikon hermolomalle Kanarialle.

Kanarialla keskipäiväviiniä siemaillessa täytin yhteishaun lomakkeen, johon laitoin Helsingin hammaslääkiksen ykkösvaihtoehdoksi, sillä se yleisen elämän kannalta tuntui fiksuimmalta. Sovittiin, että alan lukemaan kun päästään Suomeen, paljon. Sitten oltiinkin jo maaliskuun lopussa ja mitään ei oltu ehditty lukemaan pientä kertailua lukuunottamatta siellä täällä pitkin vuotta.

Ja sitten se lukeminen alkoi. Joskus maaliskuun lopussa, aivan olemattomilla tunneilla. Saatoin päästä kirjastolle kello kuudeksi, kirjasto sulkeutui klo 22. En lukenut millään joka päivä, sillä esikoisen harrastukset veivät osan ajasta. Kaksi kertaa viikossa yritimme raahautua tunnin matkan päähän lapsiparkkiin nuoremman lapsen kanssa, että saisin edes vähän aamupäivän tehokkaampaa lukuaikaa. Jokainen näin lunastettu lukutunti maksoi viisi euroa, loppusummaa en halua edes laskea.

Materiaaliksi olin hankkinut Mafynetin fysiikan ja kemian yo-kurssit, sillä en nähnyt järkeä maksaa lääkislisenssistä, kun mitään aikaa ei kuitenkaan tehtävien tekoon ollut. Perusteet oli kunnossa, nyt piti hankkia vaan vankempaa osaamista. Viimeksi aloitettiin siitä etten muistanut sineistä, kosineista ja vektoreista about mitään. Opin tabletilla tosi hyvin fysiikan juttuja ja kemiaa sain hiottua erinomaiselle tasolle. Paikkasin kemiasta kaikki viime vuoden puutteet, etteivät ne tänä vuonna kostautuisi. Fysiikasta yritin vaan tajuta jotain ja kehitin ajattelua. Biologiasta tein Mnemosyne muistikortteja ja luin Wikipediaa sekä viime hakukerran muistiinpanoja, kirjat olin heivannut jo toiselle innokkaalle lääkisprojektin aloittajalle.

Lukuviikkoja kertyi ehkä seitsemän, joina pystyin karkean arvion mukaan lukemaan keskimäärin 20h viikossa pienenä silppuna. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Tuntien laskeminen olisi masentanut, koska aikaa oli ihan tajuttoman vähän ja se hankittu aika oli työn ja tuskan takana: iltaisin kun halusi mennä vaan sohvalle makaamaan tai viikon ainoana vapaapäivänä kun olisi halunnut olla perheen kanssa.

Pienemmän päiväuniaikaan yritin jaksaa katsoa biologiaa ja muun ajan käytin kemiaan ja fysiikkaan. Pari-kolme viikkoa ennen koetta totesin, että kemian osaaminen on nyt riittävää ja siirryin pelkästään fysiikkaan pientä kertailua lukuunottamatta. Viimeisinä päivinä kävin vielä kaikki fysiikan asiat, mitä en ollut ehtinyt (esim. aallot-kurssin lähes kokonaan, osan FY8 kurssista ja jotain mekaniikkaa) sekä kaikki kemian jutut mitä osasin huonommin. Biologiasta luin vielä muistiinpanoni läpi liittyen elinympäristöön, eliöihin, ekologiaan ja evoluutioon.

Pääsykokeessa tuuletin sisäisesti, että nyt kävi hyvä tuuri tehtävien kanssa, näistä selviän. Keräsin itseni, keskityin 5h paremmin kuin koskaan ja olen tyytyväinen itseeni. Jos tämä ei riittänyt, niin Aalto yliopiston väyläopinnot ovat se mihin suuntaan seuraavaksi elämässä. Onneksi nyt on joku suunta, ja suuri toivo sisäänpääsystä.

Ja siinähän se vuosi hujahti. Hengästyttää edes ajatella. Nyt nautin päiväkahvista päiväuniaikaan sekä uudesta kodistamme ja asuinympäristöstämme. Käyn lapsen kanssa puistossa enkä lapsiparkissa. Ja iltaisin voidaan viettää aikaa perheenä. Ihanaa!

 

6 kommenttia artikkeliin ”Kuluneen lukuvuoden hässäkät

  1. Huh! Nostan kyllä hattua, melkoinen vuosi sulla takana! Ihanaa, että nyt kokeen jälkeen saa ottaa rennosti. Olisko sulla hyviä vinkkejä kemian opiskeluun? Mulle se on vaikeinta. Jotenkin fysiikassa tajuan nopeasti, mistä on kyse ja miten kannattaa lähteä ratkaisemaan, mutta kemiassa menee heti mahdottomaksi, jos on vähän soveltavampi tehtävä.

    Tykkää

    • Hmm. Mitäköhän tähän kemiapulmaan tarjoaisi? Sen voin kertoa, että lukiokemia on suhteellisen helppoa kun pohja on tosi hyvä. En usko, että sinun hoksaamiskyvyssä on mitään vikaa kun fysiikka sujuu, mutta pohjatöiden tekeminen vie ehdottomasti aika paljon aikaa, koska ulkoamuistettavaa on paljon.

      Laskut kemiassa on about neljää tyyppiä: ne missä taulukoidaan, ne mitkä on tosi helppoja, pH laskut ja ne missä muodostetaan yhtälöitä. Näitä pitää vaan laskea niin tunnistaa miten kannattaa milloinkin edetä.

      Mutta joskus tosiaan voi käydä niin, ettei pääse laskemaan jos ei osaa esimerkiksi tasapainottaa vaikeampia yhtälöitä, muodostaa reaktioyhtälöitä tai piirtää molekyylejä. Siksi suosittelisin tekemään paljon orgaanisen kemian tehtäviä ja tehtäviä missä joutuu itse tuottamaan reaktioyhtälöitä. Kun nämä saa kuntoon yleensä hankalammatkin tehtävät ovat aika yksioikoisia, kun laskenta on hallussa. Kemian yhtälöt, alkuaineet ja tyypilliset reaktiot tulevat tutuiksi, niin soveltaminen on huomattavasti helpompaa! Ja niitä orgaanisen kemian reaktioita ja molekyylejä on vaan pakko piirrellä ihan järkyttävän paljon, että ne oikeasti muistaa ja osaa. Ainakin itsellä 😀

      Itse käytin TODELLA ison osan ajasta nyt orgaaniseen kemiaan ja muihin reaktioyhtälöihin. Sähkökemiassa pääsee kivasti pyörittelemään yhtälöitä ja ylläpitämään peruslaskutaitoja 🙂 Laskuissa pidin pääpainoa hankalammissa yhtälönmuodostuksissa, mutta taulukkolaskut on ehdottomasti se suurin laskuryhmä mikä kannattaa olla hallussa (happovakiolaskut ym ym) 🙂

      Tykkää

  2. Kiitos! Mulla on varmaan suurin ongelma siinä, että perusasioissa on aukkoja. Täytyy ehdottomasti kerrata perusasioita ja opetella tietyt jutut ulkoa. Mulla on varmaankin suurin ongelma se, etten hahmota riittävän hyvin noita reaktiotyyppejä, koska usein en vaan tajua, mitä tehtävässä tapahtuu. Mietin asiat yleensä liian monimutkaisesti ja saatan jumittua johonkin epäolennaiseen. Lisää treeniä siis vaan… Ehkä ne siitä aukeaa. Mulla on koko kesä aikaa piirrellä molekyylejä :D.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s