Ajatuksia alanvaihdosta

Ehkä sivulauseessa on tullutkin sivuttua niitä syitä, miksi olen ensisijaisesti vaihtamassa alaa. Nimittäin palkka. ”Ei leikkirahaa” – liike lastentarhanopettajien puolesta nosti asiaa vähän tapetille: vaativasta työstä tulisi maksaa kohtuullinen korvaus. Sain osakseni kritisointia opiskeluaikana, kun kyseenalaistin hoitajille maksettavan palkan suuruuden. Eihän sitä saa sanoa ääneen tai haluta enempää, kutsumustyössä kun ollaan. Siinä lienee syy, että palkat ovat mitä ovat. Jos ei voi edes kollegoilleen puhua palkan pienuudesta, ei mitään muutosta tule ikinä tulemaan. Onneksi nyt puhutaan enemmän.

Pienituloisuuden raja (köyhyysraja) on Suomessa tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 esimerkiksi kahden lapsen ja yhden aikuisen taloudessa 1904 euroa kuukaudessa kun lapset ovat alle 13-vuotiaita. Kun lapset kasvavat, ollaankin jo 2380 eurossa kuukaudessa. Voin kertoa, että hoitaja päivätyössä ei voi tienata tämän verran nettona, ikinä. Kahden teini-ikäisen kanssa yksinhuoltajana köyhyysraja jää nettopalkalla lähes 600 euron päähän, lapsilisineenkin vielä 400 euron päähän. Otan tämän esimerkiksi, sillä tunnen näitä äitejä ja hoitajia, jotka yrittävät elättää kaksi teini-ikäistä lastaan tällä palkalla. Omasta asuntolainastaon turha haaveilla hoitajan palkalla päivätyössä, jos satut olemaan yksineläjä.

Eipä tässä kahden lapsen kanssa ole tullut edes harkittua hoitoalalle jäämistä. Toki voisi tehdä vuorotyötä, saada vähän enemmän rahaa sillä että on öisin, juhannuksena ja jouluisin töissä. Meitä on tällä hetkellä ja toivottavasti myös tulevaisuudessa kaksi aikuista perheessä. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan koskaan tiedä, enkä halua olla hoitaja jos elatusvastuu siirtyy täysin minun harteilleni. Voihan sitä iskeä vaikka pitkäaikaistyöttömyyttä, sairautta tai jopa kuolema, vaikka toivottavasti ja tuskin ero meitä erottaakaan.

Olen itse elänyt taloudellisesti tiukan lapsuuden sekä nuoruuden, joka varmasti heijastuu myös omaan tapaani haluta turvata taloudellinen selusta lapsille kuntoon. Hoitoalalle kouluttautumista en sano suoranaiseksi virheeksi, sillä olen oppinut hirveästi, sekä kasvanut ihmisenä. Jopa nauttinut työstä. Hoitajan työ on ihan mielettömän arvokasta ja arvostan itse suuresti alan rautaisia ammattilaisia. He ovat niin taitavia niin ihmisten kanssa vuorovaikuttaessa, kuin tiedollisesti ja taidollisestikin.

Toisaalta taas olen kokenut tarpeettoman suurta stressiä taloudelliseen kompensaatioon nähden. On täytynyt osata niin paljon toisinaan olemattomalla perehdytyksellä ja ottaa vastuu toisen elämästä. Ylitöitäkään ei ole, vaan liukumaa joka otetaan sitten vaikka keskiviikkoaamuna pois riippumatta siitä haluatko silloin tulla myöhemmin töihin.

Olen ollut myös turhautunut olemattomista etenemismahdollisuuksista: hyvät eivät saa yhtään sen enempää palkkaa kuin ne jotka tekevät hommansa vähän sinnepäin. Koulussakin meille markkinoitiin horisontaalista urakehitystä (suomeksi: palkkaa ette tule saamaan lisää vaikka olisitte kuinka päteviä ja korvaamattomia osaamiseltanne). Määräaikaisuus on uusi normaali.

Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää hyvältä ja olen kiitollinen siitä, että toinen lapsi sai minut tarttumaan härkää sarvista ja ottamaan uuden suunnan elämälle. Toivottavasti kahden vuoden työ palkitaan tänä keväänä, jos ei niin suunta on kuitenkin selvä ja ajatus kirkkaampi tulevaisuudesta kuin aikoihin.

Uskallan sanoa, että etenekin nuorten hoitajien yleinen tyytymättömyys saa jollain aikavälillä muutoksia aikaan myös hoitoalalla. Enpä tunne tällä hetkellä yhtään omaa ikäluokkaani edustavaa hoitajaa, joka ei olisi jollain tasolla miettinyt muita työkuvioita palkan, vastuun kasvamisen ja kuormittavuuden takia. Minun lisäksi osaan heti mainita neljä-viisi hoitajaa, jotka ovat pari vuotta valmistumisen jälkeen (tai jopa heti valmistuttua) lähteneet muihin hommiin. Mistä saadaan siis tulevaisuuden hoitajat?

6 kommenttia artikkeliin ”Ajatuksia alanvaihdosta

  1. Hei, ensinnäkin onnea! Hienosti olet jaksanut hektisen vuoden läpi treenata pääsykokeeseen ja ilmeisesti myös pärjännyt niissä hyvin. Saat olla ylpeä itsestäsi!

    Hyvää pohdintaa alanvaihtoon liittyen, itsekin ihan samanlaisia asioita pyöritellyt päässä. Ja siksi minäkin pyrin nyt kohti hammaslääkistä. Minun on vaikea vain saada kiinni mistä aloittaa kun lähtötasoni on nolla; lukiossa lyhyt matikka (ei kovin hyvällä menestyksellä, en jaksanut panosta yhtään kun ajattelin etten tätä tule tarvitsemaan), fykebi vain pakolliset kurssit opiskeltuna. Ymmärrän kyllä, että tällä lähtötasolla on hyvinkin epätodennäköistä päästä ekalla kerralla sisään, mutta olen valmis hakemaan useitakin kertoja.

    Osaisitko sinä neuvoa mistä kannattaisi aloittaa? Eniten minua mietityttää se, kannattaako pohjalle lukea ensin matikkaa ja jos niin mitä siitä, ennen kuin kannattaa miettiäkään fysiikan opiskelua? Miten sinä itse ratkaisit asian? Muistaakseni luin, että sinulla taustalla lyhyt matikka, oliko sinulla se kuinka vahva ja miten tuoreessa muistissa?

    -se terkkari, joka kommentoi jotain jo aiemmin keväällä

    Tykkää

    • Hienoa kun olet nyt päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen! 🙂

      Minulla oli tosiaan kemia käytynä, samoin biologia ja fysiikkaa todistuksen perusteella kuusi kurssia. Kummasti kurssit on päässyt läpi oppimatta _yhtään_ fysiikassa vaadittavaa ajattelua 😀 Lyhyt matikka on, mutta 10 keskiarvolla ja L:n yoarvosanalla, voin silti sanoa että kaikki muu lukuunottamatta yhtälönpyöritystä oli unohtunut… Matikkaa kertailin ja muistelin siinä samalla kun luin muita juttuja!

      Haluatko, että laitan sähköpostia sinulle? Voin siinä vähän tarkemmin eritellä ne matikan asiat, mitkä pitäisi erityisesti osata ja huomaamiani kompastuskiviä 🙂

      Tykkää

      • Ai, sinulla olikin noinkin paljon kursseja käytynä ja matikkakin noin hyvillä arvosanoilla. Huh, alkaa kylmä hiki nousta itselle 😓😆

        Hei, joo, jos viitsit laittaa minulle sähköpostilla tarkemmin niin olisin erittäin kiitollinen! Näkyykö muuten sähköpostiosoitteeni sinulle?

        Tykkää

      • No mutta hätähän ei ole ollenkaan mikkään näköinen, kaikkea voi oppia 😉 Aika olematon on oma lähtötaso kuitenkin ollut ja elämäntilanne haastava.

        Yritän naputella spostia tässä viikonlopun aikana! 😊

        Tykkää

  2. Asiaa! Olen itsekin kovin turhautunut naisvaltaisten alojen palkkakeskusteluihin – uskomatonta, että asia on jonkinlainen tabu jopa työntekijöiden keskuudessa. Aina löytyy niitä, jotka ovat sitä mieltä, että kutsumustyöstä ei pidäkään maksaa enempää. Minä en ole hoitaja, mutta opetusalalla, joka kovin naisvaltaista on sekin. Opettajan peruspalkka tosin on parempi kuin hoitajien, mutta epäkohtia järjestelmästä löytyy kyllä – samoin etenemismahdollisuudet ovat olemattomat. Voin itse ihan rehellisesti myöntää, että alanvaihdolla tavoittelen myös parempaa tulotasoa. Se ei ole ainut eikä edes ensimmäinen syy, mutta en helposti lähtisi näin aikuisiällä opiskelemaan uutta tutkintoa, jos se ei parantaisi tulojani ja/tai asemaani työmarkkinoilla – jollain sen opiskeluvuosien tulonmenetyksen haluaisi edes kompensoida. Jos en ”ikinä” pääse hammaslääkikseen, olen miettinyt b-vaihtoehdoksi matemaattisten aineiden opettajaksi/DI:ksi opiskelua, mutta tätä suunnitelmaa jarruttaa se, että aineenopettajaksi pätevöityminen ei vaikuta tulotasooni – peruspalkka taitaa olla sama kuin ja palkkani saattaa jopa valmistuttuani laskea, sillä opetusalalla kokonaispalkka perustuu opetustuntien määrään ja erilaisiin lisiin, jotka määräytyvät hoidettavan tehtävän mukaan. Opetusalallakin määräaikaisuudet ja tuntiopettajuudet (=opetustunnit alle opetusvelvollisuuden eli pienempi peruspalkka) ovat lisääntyneet. .

    Tykkää

    • Hyvä, etten ole yksin ajatusteni kanssa 😉 Moni tuntuu vaihtavan lasten jälkeen kutsumustyöhön (kätilöopinnoissani näitä oli paljon), mutta itselläni on kyllä hieman erilainen näkemys asiaan, sillä koen elatusvastuuta miehisesti perheestäni.

      On toki monia muitakin syitä alanvaihtoon kuin raha, esimerkiksi laajemmat kehittymismahdolliduudet ja autonomisempi asema työmarkkinoilla. Valitettavasti olen ollut myös hoitoalalla työyhteisöissä, jotka ovat seläntakaiselta paskanjauhannalta ja kähminnältä ihan kamalia 😦 En tiedä, mikä siinä on, mutta järjestäen näitä kokemuksia tulee naisvaltaisilta aloilta. Mukava, mutkaton työyhteisö olisi ihana!

      Onneksi sinä ”ikinä” pääset lääkikseen, mutta ainahan se vaihtoehto B on hyvä olla 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s