Miten on luvut sujunut?

Olen kirjoitellut viimeksi loppukesästä. Olen miettinyt pääni puhki, mitä tekisin tulevaisuuden opiskelujen kanssa.

Olen ollut hyvin avoin vähän kaikelle ja pitänyt taukoa pääsykoeopiskeluista. Olen miettinyt sitä, onko edes taloudellisesti mahdollista lähteä suorittamaan 5,5 vuoden opintoja. Niitä ei pysty ainakaan vielä syksyllä aloittamaan, sillä kuopus on vielä kotihoidossa, eikä puoliso voi olla kotona ihan taloudellisista syistä (siis varmaan jonkun on hyvä käydä töissä). Olen miettinyt, että minusta voi tulla vaikka insinööri, tai jotain ihan muuta. Meillä on takana yksi asunnonmyynti, yksi muutto ja viikon päästä vielä se lopullinen muutto. Välillä olen intoutunut lukemaan, ja sitten taas masentunut ajanpuutteesta ja arjen kuormittavuudesta ja lopettanut.

Tällä hetkellä en osaa sanoa oikein mitään asiaan. Yritän lukea, paino sanalla yritän. Minulla on kaksi lasta, joista toinen on kotihoidossa ja nukkuu max. 1,5h keskellä päivää. Vastaan aikalailla perheen arjen pyörittämisestä harrastuskuskauksineen päivineen.

Olen vienyt nuorempaa lasta muutaman kerran yliopiston lapsiparkkiin, jotta saan 2h lukuaikaa. Matkustan yhteensä 2h metrolla ja bussilla, että saan 2h luettua. Tämä kahdesti viikossa = 4h. Kuopuksen päiväuniaikaan sanon isommalle että älä häiritse, ja väkerrän kemiaa tai biologiaa, tällä saan ehkä n. 6h viikkoon. Nyt olen sanonut puolisolle, että menen kahtena iltana viikossa kirjastoon koko illaksi lukemaan, tällä saan n. 10h viikkoon. Viikonloppunakin pitäisi yrittää lukea, sitten aletaan olla siellä 20h viikkotunneissa jo. Yhtenä iltana viikossa ja toisena viikonloppupäivänä käyn töissä jotta voin rahoittaa tämän ”lukuharrastusken”=lastenhoidon.

Kemiassa taidot ovat karttuneet huimasti tällä räpiköinnillä, biologiakin on ihan mallillaan ja tiedot näköjään edelleen päässä viime vuodelta. Kävin yliopistolla kertauksen vuoksi syksyllä Kemian perusteiden kurssin ja sain kurssista vitosen, mutta tiedollisesti se ei ehkä ollut kovin antoisa. Fysiikkaa on tullut tarkoituksella tehtyä vähemmän. Siinä on tavoitteena perustason hallinta, koska aika ei vaan riitä mihinkään huippusuorituksiin. Toisaalta taas kemiassa ja biologiassa taso on jo aika korkealla ja niihin panostaminen on nyt tietoinen riski.

Saa nähdä mikä tulee olemaan se yhteishaun hakulista kuukauden päästä. Hammaslääkis houkuttaa, mutta toisaalta en jaksaisi kolmea hakuvuotta, kun voisin keksiä jotain muutakin. Laitetaan sinne listaan varmaan joku plan Ö joka on jotain aivan muuta 😉

 

Advertisement

Lukuajan puute

Eilen tulin vastakkain sen tosiasian kanssa, että seuraavalle hakukerralle ei tule olemaan lukuaikaa. Nuorempi lapsi on osoittanut mielipiteensä ulkopuolisesta hoidosta, ja hän varmaan tarvitsisi todella pitkän sopeutusajan, jotta 6h lapsiparkitus viikossa olisi onnistunut. Eli antaa pienen olla pieni ja jätetään hoidot hetkeen kun hän on isompi.

Lopputuloksena lukuaikaa ei tule olemaan millään muotoa riittävästi seuraavalle kerralle, joten siihen ei lähdetä kovinkaan tosissaan. Tavoite on ylläpitää nykyistä osaamistasoa, kenties opiskella kemian teoriat ja keskusteltiinpa puolison kanssa että hän opettaisi minulle fy6 ja fy7 kurssit paremmin.

Tähän vuoteen päätettiin olla laittamatta rahaa sen kummemmin. Mafynettiä en aio pitää, otan siitä kemian ja fysiikan yo-kurssit (yhteensä 56e). Ensi keväälle ei oteta lukupäiviä arjesta, vaan mennään viikonlopuilla, jotta hakukulut ei karkaa pilviin. Iltalukemisilla mennään, aikaväliä 19-21/22 olisi tarjolla mutta siihen kellonaikaan ei aina kyllä jaksa istua nenä kiinni kirjassa. Enkä aio pakottautua, koska se ei itselle riitä, niin pyrin ottamaan iisisti.

Ensi vuoteen mahtuu todennäköisesti kaksi muuttoakin, joten kiirettä tulee pitämään. Realistinen tavoite asetetaan vuoteen 2019 🙂

Perheellisten räpiköinnit

Tämä perheellisten pääsykoevalmistautuminen ansaitsee ihan oman postauksensa. Teitä on varmaan muitakin. Joillakin ensimmäinen hakukerta edessä ja ensimmäinen vuosi tasapainottelua työn, perheen ja opiskelun kanssa.

Lapset tuovat kiirettä elämää, se on ihan selvä. Pienet, hoitoa tarvitsevat lapset erityisesti. He kun eivät vielä liiku mihinkään ilman vanhempaa, ja niitä pienimpiä kun ei voi jättää edes ilman jatkuvaa valvontaa. Myönnän, että joskus kuuntelen haikeudelle niiden ihmisten elämää, jotka käyvät töissä ja menevät kotiin ilman lastenhoitovelvoitetta. Ja osa näistä kuuntelee kauhulla sitä, että itse menen kotiin töistä ja pääsen vasta klo 20 ”vapaalle” ja avaan kirjat. Pidän itse pikkulapsiperheessä työntekoa ihan äärimmäisen kuormittavana, ja olen todella onnellinen että meillä on ollut taloudelliset edellytykset pitkiin hoitovapaisiin ja osa-aikaisiin viikkoihin. Onneksi ketään ei heitetä tälläiseen tilanteeseen heti lapsen synnyttyä. Siihen kasvaa ja tottuu parhaansa mukaan. Itse en ole ehkä malliesimerkki sopeutumisesta tälläiseen elämäntahtiin, enkä missään nimessä nauti tästä suoritusyhteiskunnan menosta, mutta jotenkin sitä selvitään, eletään ja yritetään nauttia pienistä asioista.

  1. Puoliso on tässä kaikkein tärkein. Hän on helpoin ja halvin lastenvahti, sekä tärkein henkinen sparraaja. Riskinä on, että perhe-elämä lipsuu aivan liian kuormittavaksi kaikille osapuolille ja homma alkaa hajoilemaan. Olen yrittänyt siis pyhittää aikaa myös meille illoista, enkä ikinä mene nukkumaan niin, että emme ole hetkeä istuneet yhdessä. Jos tämä hajoaa, voin unohtaa koko projektin.
  2. Avun hankkiminen ja pyytäminen on myös tärkeää. Meillä ei varsinaisesti lastenhoitajia ole, mutta isäni on vienyt esikoista esimerkiksi viikonloppuna treeneihin, jolloin puoliso on voinut olla nuoremman kanssa = lukuaikaa. Silloin tällöin olen myös palkannut lapsille hoitajaa. Aluksi MLL:stä ja tulevan syksyn suunnitelma olisi käyttää HYY:n lapsiparkkia. Todella kallista, nopeasti lastenhoito maksaa yhden valmennuskurssin verran mutta minkäs teet.
  3. Uni on haaste monessa perheessä, niin meilläkin. Pienet lapset nukkuvat huonosti, noin pääsääntöisesti. Tässäkin tarvitaan puolisoa, yksin vaan yksinkertaisesti ei voi valvoa ja niillä aivoilla yrittää sitten oppia jotain uutta. Itse nukun eri huoneessa tällä hetkellä kuin isä ja taapero. Toive olisi joskus päästä takaisin omaan sänkyyn, mutta ei yöunien kustannuksella. Kun jään kotiin, minä olen tietenkin se ensisijainen valvoja. Toivottavasti tuon taaperon aivot kypsyvät unimoodiin siihen mennessä.
  4. Viimeinen haaste on tietenkin lasten sairastelu. Kaksi lasta = pitkät sairasjaksot. Siinä ei paljon lueta, ainoastaan selvitään, jos lapset ovat huonossa kunnossa. Viime rumban aikana vauva sairasti RS-viruksen ja kuljin yli viikon aivan zombina. Sairaalahoidon vältimme minun kotisairaanhoidolla, mutta silti olimme kovilla. Ja seuraavaksi kaikki muut olivät räässä.

Tuleeko perheellisellä muita asioita mieleen? Itse koen että nämä ovat ne suurimmat ”vaaranpaikat”, jotka voivat keikauttaa koko projektin päälaelleen.

Mutta kohti tuulimyllyjä! 😀 Toivotaan parasta mahdollista tuuria.

 

Kun töissä käyn…

…niin jääpä lukemiset vähille. Kummasti tuollainen 38h45min työviikko verottaa ihmistä, pari lasta vielä päälle niin on energiatasot aika matalalla.

Mafynetin kokeiluversiosta on tämän kuun aikana saatu kemian ykköskurssi valmiiksi ja tämän viikon aikana tarkoitus saada vielä fysiikka nelosen tehtävät tehtyä (pääasiat kurssista). Lukutunnit ovat olleet ehkä neljä viikkoon, aika surullista. Mafynetin kokoversion pitäisi tulla ladattavaksi tabletille kuun vika päivä, eli ensi viikon maanantaina. Sitten pitäisi alkaa tosihommiin ihan vaan senkin takia, kun se maksaa niin hirveästi.

Töitä olisi kuitenkin vielä kuukausi edessä. Päivät ja viikot vaan vierivät kovaa vauhtia eteenpäin, enkä tosiaan töiden jälkeen voi avata kirjoja, vaan lasten kanssa on pakko olla nukkumaanmenoaikaan saakka. Esikoisella on tietenkin vielä tosi haastava kehitysvaihe päällä (hah, meidän lapset ovat molemmat aika, noh, persoonia, että helpolla ei pääse ikinä). Että väsyttää senkin takia henkisesti aika paljon. Harmittaa, kun aika valuu käsistä, mutta muuhunkaan ei taivu.

Kunhan saan mafynetin täysversion käsiini, aion kirjoittaa hieman kokemuksia ja ensifiiliksiä siitä.

Taitaa olla enemmän intoa ja motivaatio kuin aikaa ja jaksamista.

Ajankäytön optimointia

Syksy jatkuu omalta osalta yhtä haastavana opiskelujen suhteen, kuin kulunut vuosikin. Onneksi esikoinen on aloittamassa edes esikoulun, jolloin hoidettavana on vain yksi hetken aikaa päivästä. No se yksi vaatii jatkuvaa valvontaa, joten enpä tiedä onko siitä esikoulusta niin iloa sitten.

Koska otin paikan vastaan Helsingin Yliopiston kemian laitokselta, ajattelin nyt surutta käyttää HYY:n lapsiparkkia tähän projektiin. Meillä ei ole valitettavasti lastenhoitajia lähipiiristä, joten jos haluaa lukea kun toinen vanhempi on poissa, saa siitä maksaa. HYY n lapsiparkkiin saa ilmeiseti varata kaksi max 3h vakivuoroa viikkoon, ja tunti maksaa 5€. 3h on ehkä vähän liian pitkä aika, koska silloin en ehdi hakemaan esikoista, mutta toivoisin että vuoron saisi 2-2.5h ajaksi kerran-pari viikkoon.

Muuten jatketaan ilta- ja viikonloppulinjalla lukemisia. Keväällä on ehkä mahdollista lukea muutaman viikon ajan ennen koetta 2 arkipäivää + viikonloput. Aikaa tulee olemaan siis todella niukasti.

Ajankäyttöä on onneksi hiottu koko viime vuosi huippuunsa. Kun aikaa on vähän, sen täytyy olla tehokasta. Ehkä huhtikuun puolessa välissä, kuukausi ennen koetta, pääsin järkevään, täysin tehokkaaseen lukurytmiin. Sitä ennen lukeminen oli lukemaan opettelemista, pitkälti myös asioiden suunnittelua ja jäsentelyä. Lasten kanssa on onneksi oppinut siihen, että aloittamiseen ja aiheeseen syventymiseen menee n. 2min kun saa materiaalit käteen. Haahuiluun ei ole aikaa 😀

Kootut suunnitelmat syksyyn:

  1. Tänä vuonna aion tilata todennäköisimmin Mafynetti 2:sen. Voisin käyttää olemassa olevia materiaalejakin, mutta kokemuksesta tiedän, että kirjojen kanssa seilaaminen on todella paljon hitaampaa kuin jonkin valmiin sovelluksen.
  2. Edellisvuonna latasin omalle tabletille ”To-Do” listan, johon keräsin tehtävät teemoittain. Tehtävien teema saattoi olla esimerkiksi liikemäärä, voima, virtapiiri, pH, neutraloituminen, tasapaino, orgaaniset reaktiot. Aihepiiri kertautui sitä useammin, mitä vähemmän asiaa osasin. Olen ymmärtänyt, että mafynetti tekisi jollain tavalla samaa, mutta aion silti pitää osaamista yllä myös tämän oman listan avulla, jolloin vaikeaksi tietämäni aiheet tulevat useammin esille. Joka päivä voi sitten naputella listasta, että tuliko tehtyä. Ja joka päivä tulee tehtyä kaikkia aineita sekaisin, joka sopi kyllä minulle (tähän vaaditaan kyllä se koko päivä aikaa, saa nähdä miten käytännössä jatkuu näin vähillä tunneilla).
  3. Käytin loputtomasti aikaa biologian materiaalien jäsentämiseen viime vuonna. Olin kirjoittanut yleisimmin käytetyistä kirjoista omat muistiinpanot koneelle, ja ne on onneksi edelleen olemassa. Näiden muistiinpanojen pohjalta minulla on edelleen runsaasti Mnemosyne kortteja, jotka eivät sisällä vastauksia. Etsin vastauksen kirjoittamistani muistiinpanoista Ctrl + F toiminnon avulla. Tässäkin säästyy aikaa, kun ei kahta kertaa tarvitse asioita koneelle naputella. Vastaukset kirjoitan myös niinikään koneella, jottei siihenkään tuhraannu aikaa. Ainoastaan anatomian kuvat nimeän kynällä kirjoittamalla. Niitäkin tuli kerättyä koneelle aika pino, tekstit on poistettu ja tilalle lisätty numero kustakin rakenteesta.
  4. Perään täytyy vielä lisätä, että kemian teorioihin on nyt pakko tarttua. Niitä en ehtinyt käytännössä viime vuonna lukemaan ollenkaan. Harkitsen omien muistiinpanojen tekemistä ja ajattelin lisäksi ilmoittautua Helsingin Avoimen yliopiston kemian perusteet – kurssille, joka alkaa syyskuussa. Päivätoteutuskin olisi, jottei maksaa tarvitsisi, mutta edelleen törmään lastenhoidollisiin ongelmiin. Matka meiltä yliopiston kampuksille on myös todella, todella pitkä, harmikseni.

Uskoisin ajan riittävän kuitenkin tänä vuonna näillä suunnitelmilla. Kun aikaa ei kulu minkään kurssin alusta asti käymiseen (no, puolet FY7 kurssista on vielä käymättä) ja tietää miten tämä tehokkaasti lukeminen hoidetaan, olen optimistisilla mielillä liikkeellä. Viime vuonna kuitenkin opeteltiin aikalailla kaikki 18 lukiokurssia alusta alkaen, tämänhän pitäisi olla pientä siihen verrattuna 😉

Mietteet ensimmäisesti hakuvuodesta

Kuten varmaan jo joistain teksteistä on käynyt selväksi, haku lääkikseen on ollut vähän ”aina” elämässä todo-listalla. Monet muut asiat ovat vaan kiilanneet sen edelle, kuten perheen perustaminen ja sen jälkeen jo aloitettujen opintojen loppuun saattaminen. Olen nähnyt tämän niin isona projektina, ettei tähän ole ollut järkeä ryhtyä jos on liikaa omassa elämässä menossa. 2015 loppuvuodesta päätin, että 2017 haen ensimmäistä kertaa ja sen tosiaan tein.

Ajatus tuntui aluksi ihan järjettömältä. Kuka pystyisi muka lukemaan kokeeseen yli vuoden? Nyt voin ylpeänä sanoa, että minä pystyin siihen. Vaikka sain lapsen sinä aikana. Vaikka väsytti. Vaikka oli liian vähän aikaa. Vaikka kaikenlainen elämä yritti tulla siihen väliin, mm. asunnonvaihtokuviot.

Mikä sitten auttoi jaksamaan? En osaa sanoa ihan suoralta kädeltä mikä ajoi eteenpäin. Ehkä eniten se, että tiedän etten terveydenhoitajan hommia ainakaan halua tulevaisuudessa tehdä. Isolta osalta myös se, että tiedostan hyvin sen, ettei minun palkallani pystytä elämään millään muotoa mukavasti, jos jotain puolisolle käy (työttömyys, sairastuminen, kuolema). Lapsia kun on kaksi, sitä miettii tälläisiä asioita.

Siinä on jo kaksi niin vahva motivaattoria, että sitä istui oikein mielellään iltaisin kirjojen ääreen. Itselle se paras motivaatio on pakko saada asioihin muutosta, siihen tähdätään edelleen määrätietoisesti.

Kokemus tästä vuoden lukurupeamasta on positiivinen, pahaa sanottavaa ei oikeastaan ole, enkä ollut missään vaiheessa erityisen väsynyt henkisesti. Löysin itsestäni sellaista määrätietoisuutta ja etenkin sellaista pitkäjänteisyyttä, mitä en tiennyt olevan. Pystyn toimimaan epämukavuusalueella, yrittämään ja erehtymään. Ja epäonnistumaan lannistumatta. Se auttoi jaksamaan tosi paljon, että kiitin itseäni hyvästä työstä ja yrittämisestä.

Perheen kanssa pääsykoeprojekti on koko perheen projekti. Siinä vaaditaan kaikilta ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Ei ainoastaan perheen toinen vanhempi ole kovilla, vaan lapset myös. Vaikka itselle ei jäänytkään rupeamasta mitään huonoa sanottavaa, 6-vuotiaalla lapsellani voi olla toinen mielipide, ja puolison mielipide onkin sitten ihan asia erikseen. Miten tasapainoilla sen kanssa, että yhteistä aikaa puolison kanssa kaksin ja yhdessä koko perheen kanssa ei juuri ole? Miten selittää lapsille se, että tämä nyt vaan on niin tärkeää, etten ehdi tässä hetkessä juuri teidän kanssa olemaan, vaikka haluaisitte?

Vaikka itse aloitankin hymyssä suin taas itseopiskelut, aiheuttaa homma puolisossa ehkä toisenlaisia tunteita ja vanhemmassa lapsessa avointakin pettymystä siitä, että äiti saattaa olla taas kiireinen. Pienen syyllisyyden piston tunnen siitä rinnassani ja yritän parhaani, että lukemiset ovat mahdollisimman vähän perheeltä pois ja että voin lasten kanssa olla mahdollisimman paljon. Nyt kokopäivätyössä käydessä se tarkoittaa sitä, että kun lapset nukkuvat klo 20 mennessä, minä avaan kirjat. Syksyllä tilanne on onneksi toinen, kun olen kaikki päivät kotona. Silloin ehkä voin iltaisin ottaa aikaa pääsykoeluvuille enemmän.

Näissä tilanteissa on erityisen kiitollinen siitä, että perheessä on kaksi tasapuolisesti arjen jakavaa vanhempaa. Omasta jaksamisesta seuraavan vuoden suhteen en ole huolissani, mutta muu perhe välillä mietityttää!

Lomat ohi, uutta yritystä kehiin

Lomalla oli ihanaa, loma alkoi heti pääsykokeen jälkeen ja loppui juhannukseen. Tuli ihan tarpeeseen.

Lomailin tyytyväisenä enkä miettinyt oikeastaan huonosti mennyttä pääsykoetta. Huono sääkään ei haitannut, oli vaan niin vapauttavaa olla hetki irti aikatauluista, miettimättä sitä mitä tänään pitäisi taas tehdä. Nautin jopa paitojen silittämisestä!

Teimme pienen reissun lasten kanssa vakiokohteeksi muodostuneeseen Tanskaan, tällä kertaa ilman puolisoa koska jonkun täytyy joskus töissä käydä.

Rakastan niitä hiekkadyynejä, ja toki Legolandissakin on näin lapsenmielisenä hauskaa käydä. Kaikki oli kivaa ja lapsetkin suht kiltisti. Iltaisin luin kirjoja, en lukiokirjoja vaan ihan muita, ja join viiniä.

20170620_130518

Juhannuksen jälkeen koitti arki ja paluu (kesä)töihin. Töiden tekeminenkin on ihan hauskaa vaihtelua kotona ololle ja opiskeluille. Töitä jatkuu elokuun loppuun, jonka jälkeen odottaa taas hoitovapaa ja ”lukuloma”.

Fiilikset ovat olleet tosi hyvät rannalle jäämisestä huolimatta, ja innolla odotan että pääsisin uudelleen lukemaan. Nyt olen iltaisin laskenut muutamia laskuja Epione 2016 fysiikka kirjasta, aika erilaista opiskella pohjatiedoilla kuin viime vuoden nollasta aloittaminen (ai mikä vektori??).

Jos tämä urakka jotain opetti niin sen, miten hyvin asiat tällä hetkellä ovat. On perhe, työ ja terveys kunnossa. Lääkikseen pääseminen olisi ehdottomasti plussaa, mutta kyllä elämä on näinkin aivan erinomaisen hyvää! Sen huomasi siinä vaiheessa kun kynä tippui ja pystyi katsomaan elämää vähän normaalimmasta näkökulmasta, jäi aikaa lapsille ja puolisollekin. Ja se on sitä parasta!

Mutta, uutta luku-urakkaa aloittelemaan 😉

 

Pääsykoetulokset

Pisteet tuli ja rannalle odotettavasti jäätiin. Osaaminen oli pääsykoetasolla ainoastaan biologian osilta, fysiikka ja kemia jäivät selvästi vaaditun alle. Kemia olisi ehkä sujunut, jos se olisi ollut enemmän laskupainotteista, mutta painottuminen oli omalle osaamiselle ihan väärä tänä vuonna.

No, ensi vuodeksi ehtii paikata puutteet! Harkitsen Mafynetti2:sen tilaamista, mutta odottelen että sen saa omalle tabletille ladattua.

Sain paikan kemian laitokselta ja otan sen tietty vastaan, kun mitään menetettävää ei ole. Käyn kielikurssit ja tvt-ajokortin seuraavan lukuvuoden aikana. Nämä olivat ne opinnot mitä suunnittelin käyväni lääkiksessäkin jos sisään pääsen, sillä tarkoitus on ainakin koko seuraava vuosi olla kotona nuoremman lapsen kanssa.

Miten meni koe? Pääsitkö sisään?

Ajatukset kokeesta

Yhden päivän mental breakdownin jälkeen voi palata itse asiaan. Pystyn hyväksymään epäonnistumisen (eilen en vielä kyllä pystynyt) ja ehkä miettimään mikä meni pieleen.

Kokeeseen mentiin sillä mielin, että toivottavasti siellä kysytään itselle vahvoja asioita, eikä niitä mitkä on vähän hakusessa. Ehdottomalla ei-listalla oli soluhengitys (en ollut ehtinyt käymään sitä oikeastaan) ja kaikki kemian epämääräiset reaktiotehtävät. Aikaisemmin viikolla ajattelin vielä (ironista kyllä), että rasvahapoista en tiedä sitten yhtään mitään (kerran googletin), ja että lipidien pilkkoutuminen on vähän hakusessa ruuansulatuksesta, mutta kaiken muun osaan. Se kuuluisa tuuri. Fysiikasta toivoin monipuolisesti eri aihealueista laskuja, kaavanjohtamista en ollut oikeastaan harjoitellut ollenkaan mikä oli VIRHEEEE.

Että ne kaikki itselle heikot asiat onnistuttiin jotenkin tunkemaan siihen yhteen kokeeseen. Selasin kokeen ja näin heti, että tässä ei ole mitään missä voisin olla vahvoilla. Ei mitään. Läiskin ne pari helppoa bilsan tehtävää kasaan (iho ja täytä sanat) ja aloitin epämääräisesti etenemään. Onneksi edes hermot pysyi kurissa ja yritin, vaikka kokoajan takaraivossa oli se tieto että tällä kokeella en voi onnistua.

Tiesin, ettei taidot riitä jos käy huono tuuri, mutta toivoin että käy hyvä koska parin viime vuoden kokeet on ollut sellaisia itselle aika sopivia ja ajattelin, että sama rata ehkä jatkuu. Olin myös harjoitellut TOSI paljon nelilaskimella laskemista, ja olin siinä jo tosi tosi hyvä. No, sitä taitoa ei tarvittu.

Eli summa summarum. Kokeessa ei ollut yhtään tehtävää parin hassun bilsantehtävän lisäksi, joita olisin edes sinne päin osannut. Suurimpaan osaan rustailin jotain, fysiikat jäi kesken, kemiat meni pääasiassa varmaan nollille vikaa tehtävää lukuunottamatta (jonka sain vissiin jopa oikein??), ja bilsalla nyt ei mitään pelasteta. Monivalinnatkin meni yllättävän huonosti.

Lomailen juhannukseen asti ja aloittelen luvut taas sen jälkeen. Ihan vaan ylläpitääkseni hankittuja taitoja, en niinkään oppiakseni kauheasti uutta. Ensi keväänä ei ole lukuaikaa, joten nyt ei saa unohtaa hankittuja tietoja ja taitoja.

 

Uutta luku-urakkaa kaavailemaan

Sellanen koe. Meni varmaan huonommin kuin yksikään harjoituskoe ikinä ja tässä voi aika luottavaisin mielin alkaa miettimään mistä jatketaan lukuja pienen tauon jälkeen. Pitää katsoa ehtisikö ilmoittautua syksyn kirjoituksiin, jos yrittäisi bilsaa ja kemiaa korottaa.

Nokka kohti uusia pettymyksiä.