Nyt se on tapahtunut. Tajuan fysiikkaa ja tykkään siitä!
Siihen meni aikaa yhdeksän vuotta ja väliin mahtui kaksi lasta. Jotain mullistavaa on tapahtunut sen jälkeen, kun kuopus on syntynyt! Yritin keväällä vauva mahassa tahkoa fysiikkaa läpi, mutta jotenkin laskut ei lähtenyt aukeamaan (edelleenkään). Mikä on ihan omituista, koska olen hyvä matematiikassa ja kemiassa.
Siirsin fysiikat sivuun suosiolla ja keskityin mukavampiin juttuihin, kemian ja bilsan teoriaan. Elokuun koittaessa tiesin, että fysiikka täytyy aloittaa. Aloitin viime viikolla kun arki starttasi. Ja nyt olen jo laskenut lähes koko Fysiikka 2 kirjan läpi ilman ainuttakaan ongelmaa! Tai no, jos ensimmäisen päivän kompurointia ei lasketa.
Uskalsin alkaa ajattelemaan ja jätin valmiit kaavat pois, se oli se avain oivallukseen. Hehkutus kuulostaa varman hölmöltä, mutta olen avannut nämä kirjat niin monta kertaa tässä vuosien aikana onnistumatta sisäistämään asioita, joten nyt olo on a) huojentunut ja b) innostunut!
Iltalukio alkaa kahden viikon päästä. Ensimmäisessä jaksossa käydään fysiikan kakkoskurssi läpi. Helpoimpien asioiden teoriatunneilla en aio käydä koska perhe, mutta ne itselle haastavammat käyn kuuntelemassa ja kyselemässä tyhmiä.
Tästä tämä lähtee, jes! Pienestä voi ihminen olla onnellinen 😀
Takinpidennys 